Es gibt keine richtigen Worte in der Welt

I'M ALIVE!

Eli siis selvisin hengissä siitä esitelmästä. Iltapäivällä olin ihan äksynä, kun vissiin vähän hermostutti, kinattiin Eddynkin kanssa, heh. Mutta ruokailun aikana tapaamisessa olin suht rauhallinen ja Hannahin kanssa juttelu auttoi ja menin suht rentona sinne eteen. Ja sitten höpöttelin siinä, että mitä oltiin tehty. Taidettiin puhua ainakin puoli tuntia, meni todella äkkiä! Hui. Oli vain kuuma ja olin varmaan nätin pinkki, mutta ihan sama, pääasia, etten nolannut itseäni totaalisesti. Heitettiin Eddyn kanssa läppää siinä ja porukka nauroi. o// Olen tyytyväinen. Seuraava esitelmä ois sitten 14. kesäkuuta, jolloin tehdään sitten esitelmä (YHDESSÄ ♥) siitä, mitä ollaan loppuaikana tehty ja kerrotaan myös sitten omista maistamme. Suunnittelin jo, että selitetään ekaksi yhdessä, mitä ollaan tehty, ja sitten molemmat voi jäädä siihen eteen seisomaan eikä tarvitse yksin kohdata suurta yleisöä. Olen todella viekas, mutta olen ehkä nääääääääääääääin onnellinen, ettei tartte tehä sellaista puolen tunnin esitelmää yksin. Martin (vaihtarivastaava) sanoi vain, että kunhan selitätte perusjuttuja maastanne, koulujärjestelmää ja sellaista... ei mikään ongelma, jes!

Illan lopuksi tulikin sitten seuraava matkatarjous, nimittäin Ruotsiin jollekin jazz-tapahtumalle. Aprilin lopussa joku viikon matka luvassa, ajetaan yhden rotarihemmon ja hänen vaimonsa kanssa jonnekin vähän Göteborgin yläpuolelle. Kivaa päästä taas Ruotsiin! Taidan siihen mennessä virkistää taas ruotsin taitojani, jotka ovat nykyään pakkasen puolella.

Mitäs muuta tässä nyt oli. Ai niin! Karnevaali ensi viikonloppuna. Maanantaiksi kysyivät minua mukaan Kölniin kulkuetta katsomaan, siitä tulee siistiä. Mennään junalla eikä porukkalippu ole kuulemma kallis. Pitää vielä Ulrikelle, kolmannelle gastmamalle, soittaa, että onhan juttu ookoo. Pitää vielä vähän miettiä, että keksinkö pukeutua joksikin... ehdotuksia asuksi saa toki heittää, jonka tässä ajassa ehtii vielä huolehtia.

Huoneeni on muuten jääkylmä, Eckhardin lämmityssysteemi ei aina ylety huoneeseeni asti. Istun tässä kaksi hupparia päässä ja radiosta tulee biisi "Eiskalt" eli jääkylmä. Aika sopiva. Ulkona oli jotain -6 astetta tänään, minulla oli jopa muutama minuutti kylmä! Mitenhän pärjään taas Suomessa. Pitäisi tulla taas kuulemma lunta lisää... näillä on jo kevättä ikävä, ja ois se kyllä jo aika kiva, tämä talvi täällä on vähän mitä on.

Tämä viikonloppu on ollut suhteellisen hyvä! Mentiin tosiaan tänään Düsseldorfiin ja se messutapahtuma oli ihan sairaan tylsä. Mentiin sitten keskustaan Eddyn kanssa leffateatteria etsimään, mikään kauppa kun ei ollut auki - koko kaupunki oli ihan kuolleena! Minulle tyypillistä on tehdä ensin ja kysyä neuvoa ihan viime tingassa (eräältä nimeltä mainitsemattomalta isältä kopioitu tapa), joten lähdettiin sitten vain talsimaan kaupungin keskustaan osoittavan viitan suuntaan. Noh, keskustaan kyllä päästiin, mutta ei siellä mitään kinoa ollut. Kysyttiin pariin otteeseen (Eddy kysyi...) suuntia ja lopulta päädyttiin takaisin rauttikselle. Kävikin siinä sitten ilmi, että kino seisoi ihan rauttiksen vieressä! Sattui vain huono tuuri ja lähdettiin just toiseen suuntaan kävelemään. No, saatiinpahan raitista ilmaa ja vähän kuntoilua.

Ostettiin liput Sherlock Holmes -leffaan ja mentiin BurgerKingiin syömään hamppariateriat. Juttelin iskän kanssa parisen minuuttia puhelimessa ja kun olin tarpeeksi vängännyt, niin lähdettiin sitten rauttiksella näkemääni kirjakauppaan! Kaikki, jotka minun kanssa vähänkin kaupungilla ovat olleet, tietävät, että minua ei saa pidettyä kirjakaupasta poissa, ihan sama, missä ollaan. Eddy sanoo, että olen niissä aina, mikä ei ollenkaan pidä paikkansa! Olen täällä kirjakaupassa/kirjastossa itse asiassa todella vähän... Mutta kuitenkin, sinne mentiin ja mukavasti kyllä meni aika. Minä löysin VIHDOINKIN sen etsimäni kirjoitusvihon, siinä on Victoria Francésin kuva kannessa, kierteet ja kova kansi. Viivoja ei ole, mutta se sijaan on sellainen paperi, jossa on toisella puolella viivat ja toisella ruudukko. Aika sairaan siisti! Saan piirtää, jos haluan, saan tehtyä helposti taulukon ja näyttää siistiltä, kun kirjoitan suoraan, vaikka näkyviä viivoja ei olekaan. JA siinä on kalenteri vuosille 2010 ja 2011. Olin niin lapsellisen iloinen tuosta löydöstä, ettei edes kirpaissut, kun koko hökötys maksoi 12,95 euroa. Se vain, että vanhasta vihkosta on vielä jäljellä lähes puolet... tosin minulla on ollut tuo kuukauden ja olen nyt jo käyttänyt siitä yli puolet? Maaliskuussa saan tuon käyttöön, kun ahkerasti raapustan.

Olenkin sitten tuon ansiosta ollut iloinen koko päivän. ♥

Sherlock Holmes oli oikein hyvä. Nyt tekee mieli lukea ne kirjat, tiistaina kirjastoon. -> (Typerät saksalaiset ei pidä useita liikkeitä auki maanantaisin... järkyttävää!) Ehdottomasti katsomisen arvoinen, oikein nautittava elokuva.

Oltiin Pandassa syömässä, kiinalaisessa ravintolassa. Ah että ne tekee siellä hyvää ruokaa. Söin myös ensimmäistä kertaa mongolialaista: tarjolla on raakoja lihan/kalan/kasviksenpalasia, joita saa lastata lautaselle, valita soosin ja sitten antaa kokille paistettavaksi. Kokeilin kengurunlihaa (tuli hirvenliha mieleen, oli hyvää), emunlihaa (liian sitkasta!), jotain rapua, tottakai shushia... Oli myös tarjolla haita, mutta sitä en sitten kehdannut ottaa, hai parat... Kengurut nyt on Australiassa sama asia kuin Suomessa hirvet, ja emut nyt muutenkin oli varmasti jotain kasvattilintuja (uskottelen näin, ok?). Mutta joo, joka tapauksessa ihanaa ruokaa. En tiedä yhtään Suomen kiinalaisten tarjoilusta, mutta täällä maailmalla se ainakin on aivan sairaan hyvää!
Piti muuten sanoa, että sain tänään ensimmäisen onnenkeksini! Siinä sanotaan, että: "Der nächste Sonnentag bringt Dir Glück." = Seuraava aurinkoinen päivä tuo Sinulle onnea. Eckhard antoi oman keksinsä minulle, saan avata sen sitten huomenna. Kivoja pikku juttuja.

Eilen oli tarkoitus mennä Jessille yöksi, mutta hän oli sitten flunssassa, joten päätin mieluummin pysyä kotona. Tyttö soitti tänään puolen päivän maissa, että tänään on jo parempi olo, josko pääsisin sinne, mutta olen menossa huomenna Evin ja Eddyn kanssa Düsseldorfiin joillekin messuille, missä on kuulemma koruja, joita haluaisin itse asiassa katsoa. Kaupat kaupungissa ovat kyllä valitettavasti kiinni, mutta ei se mitään. Minä saan kyllä aikani kulumaan, ärsyttää kyllä jo valmiiksi, että Eddy roikkuu vieressä ja varmasti marisee, kuinka tylsää siellä on. Se ei sitten koskaan osaa olla kiitollinen siitä, mitä saa, aina pitäisi olla jotain parempaa...

Herätin tänään itseni varttia vaille yksitoista tv-korjaajaa varten. Noh, kahdentoista jälkeen Eckhard sanoi, että se kävi jo yhdeksän aikana eikä hän tahtonut minua silloin herättää, joten mies tulee sitten maanantaina. Telkkarini ei siis oikein toimi. Eipähän tullut nukuttua koko päivää, vaikka kyllä muutenkin yleensä tuohon aikaan ylös nousen.

Joko sanoin, että rotari-esitelmä maanantai-iltana? Ehhehe en varmaan edes mokaa sitä ihan täysillä eikä pikkasen edes paineita, kun Eckhard sanoo, että hän odottaa paljon siitä esitelmästä ja blaa blaa blaa nice! Taisin kyllä jo kirjoittaa, mutta ihan sama. Se esitelmä on valmis, pitäisi vain joskus läpikin käydä. Eddy tuli just kotiin Dortmundista, ja huomenna koko päivä Düsseldorfissa ja sitten illalla mongolialaiseen syömään, että aikaa tosiaan on... Onneksi vielä maanantai. Sinne tulee ihan sairaasti porukkaa... onneksi Eddy on siinä, jos unohdan saksan kielen taitoni.

Vaihdetaan torstaina perheitä.

Kävin tänään Iserlohnissa vähän kaupoissa. Ekana tungin kenkäkauppaan, jossa oli kenkiä kympillä. Sellaisia kesäkenkiä ja sitten saappaita. Koetin yksiä kenkiä ja toisiin ei ollut kokoa. Päätin, että jos en osta kirjota, tulen hakemaan ne pois. Nooh... en ole ostanut yhtään kirjaa itselleni sitten tänne tulon ja pitihän se arvata, että aina jotain löytyy. Thaliasta hamuilin eka saksaksi, mutta jotenkin se tapa vain aina vie niiden enkkukirjojen ääreen, ihan sama, missä maailman kolkassa sitä luuraillaan. Noh, mukaan lähti sitten pitkän mietinnän jälkeen The Gift by Cecelia Ahern (kerään hänen kirjojaan) ja Marked-niminen uuden vampyyrisarjan eka osa, jota oli ostettu paljon. Pohdin myös kutos-Potterin ostamista, koska se oli vain nippa kymmenen euroa, mutta jätin sen sitten sinne. Saahan sen haettua aina myöhemminkin, heh...

Eli en sitten ostanut kenkiä.

Eilen ja tänään ei kyllä ole ollut minun päiväni. Eilen en tehnyt mitään kummempaa ja oli vähän tylsääkin. Pianon soittaminen ei minulta onnistu, jossei minulla ole jo melodiaa valmiina päässä, kun en taukomerkkejä nuoteista osaa lukea. Soitan muutenkin varmasti Für Elisen tunnetun pätkän aika luovasti, mutta mikäs siinä.

Tänään lähdettiin Eddyn kanssa Dortmundiin. Ajattelin, että hänellä on kavereita puhuttuna tapaamiseen niin kuin aina, joten soitin sitten Jessille ja sovittiin tapaaminen. Eddy sitten kysyi, että kenen kanssa jutuin, ja sanoin että nähdään Jessin kanssa. Siinä vaiheessa selvisi, ettei Eddy ollut sopinut mitään ja tunsin feilanneeni aika lahjakkaasti. Noh, hän soitti varmaan viidelle eri kaverille eikä kellään ollut oikein aikaa... minua harmitti koko tilanne todella pahasti, mutten kehdannut enää Jessillekään soittaa ja perua, koska oltiin kuitenkin sovittu ja piti muutenkin nähdä ja maksaa hänelle konserttilippurahat ja muutenkin puhua siitä... Höh.

Junani kotiin oli 20min myöhässä ja seisottiin sitten vielä jossain puolimatkassa odottamassa ohi menevää junaa 15min. Evi joutui varmaan kanssa yli puoli tuntia minua odottamaan, sekin harmittaa. Meidän oli tarkoitus rotareilla tänä iltana Petran luona, mutta ei: täällä on tiet niin liukkaat, että näillä on vaikeuksia ajaa autoilla. Eipä sitten sinnekään päästy, enhän toki edes odottanut näkeväni Petraa. Ja saa nyt nähdä, milloin saan hiilattuani itseni sinne ilman syytä. Ko. naisella on kyllä synttärit ensi perjantaina, josko vaikka silloin menisi viimeistään.

Niin, ei se elämä aina niin mahtavaakaan ole, oli sitä sitten Suomessa tai Saksassa. Aloitin lukemaan Havukka-ahon ajattelijaa, aika hauskaa murretta siinä.

On sitä kivaa olla koululainen!

x x x Maanantaina kaksi ekaa tuntia hissaa ja sitten kierrettiin projektiviikon (5.-10. heinäkuuta) projektien esittelyissä loppupäivä ja piti vielä häippästä ennen vikaa esittelyä, kun piti ehtiä rotareilemaan.

x x x Tiistai vapaa opettajien jonkun koulutusjutun tms. takia.

x x x Keskiviikko vapaa lumimyrskyn takia! (Mainittakoon, että tällaisen pikku lumisateen takia ei kyllä olisi Suomessa mitään kouluja kiinni pistämässä, hah. Seisottiin eilen Eddyn kanssa 45 minsaa oottamassa bussia, kun keli oli vissiin "niin huono". Ihan normaalit märät kadut ja pikkasen pehmeää lunta taivaalta, mikä vika? Nämä ei omista kunnon talvirenkaita.)

Jotenkin rentoa elämää tämä täällä. Se vain, että ensi viikon maanantaina on viimein se minun ja Eddyn esitelmä siitä, mitä ollaan tehty täällä ollessamme. APUA. Soitellaan maanantaina päivällä, koska olen todennäköisesti kuollut illan tullessa. Vihaan esitelmiä... Mutta piristyksenä se, että ensi viikon perjantai ja sitä seuraava maanantai ovat myös vapaita, karnevaalin takia! He he he. Mitäs muita kivoja uutisia mulla oli?

Puhdistin just portaita kauhean lumikasan alta. Raskasta ja pehmeää lunta täällä sataa, asteita varmaan just ja just pakkasen puolella. Kävin kirjastossa ja lainasin musiikkia. Täällä maksaa uutuuslevyjen lainaus, aika perseestä... 2,5 euroa meni siinä, mutta toisaalta, halvempaa kuin muualta ostaminen ja lataan kuitenkin koneelle. Sen lisäksi mukaan lähti taas yksi japaniopus, siinä jopa kirjoitetaan oikeasti eikä pelkästään romanjeilla (= meidän aakkoset). Edellisen kanssa olenkin repinyt hiuksiani, kun olen koettanut muistella, että miten se nyt menikään, enkä kahden tavun yhdistelmiä osaa kirjoittaa.

Ihanaa kyllä olla yksin kotona! Porukat töissä ja Eddy lähti Dortmundiin. Voisin soittaa Jessille ja kysyä, josko sillä olisi minulle aikaa huomenna, ja mennä sitä tapaamaan. Jessi = Dortmundissa asuva USA-vaihtari.

Pitääpä nyt kolmantena kotona olo -päivänä ryhdistäytyä ja kirjoittaa muutama sananen Espanjan reissusta.

Lento kesti 2½ h Malagalle asti, josta sitten ajettiin vuokra-autolla rannikkoa pitkin ylöspäin La Herradura -nimiseen kylään. Vastassa oli kirkas taivas, vihreänsininen meri sekä kiviset rannat. Lämpöasteita oli muutamana ekana päivänä ihan mukavasti, jotain 20 plusasteen tienoilla. Olin unohtanut aurinkolasit ja päähineet kotia, joten tottakai sitä suomityttö heti ensimmäisenä jonkinmoisen auringonpistoksen onnistuu itselleen keräämään! Se menikin sitten hyvillä yöunilla ohi, ei siinä mitään.

Bernd oli meidän kanssa maanantaihin asti, kunnes hän lensi takaisin Saksaan pariksi päiväksi töihin. Loppuaika oltiin sitten Steffanien kanssa. Ehdittiin käydä rantoja kiertelemässä, ylhäällä kalliolla valotornin luona maisemia ihailemassa, tippukiviluolassa, merikala-akvaariossa ja myös sisemmällä Espanjassa, Granada-nimisessä kaupungissa. Siellä kierrettiin vanha linnarakennus läpi ja tutustuttiin kaupungin kapeisiin kujiin (jotka muuten haisivat...). Alkuviikosta meille sattui melko huono sää ja parit kyläkiertelyt jäi sitten siltä osin sivu suun. Hostaava pariskunta sairastelikin, mutta vaihtarit pysyi onneksi terveinä.

Oli kyllä kiva ja rentouttava reissu. Saatiin ulkona aamupalaa syödä ja minulle siellä ainakin oli lämmintä, parhaimmillaan taisi olla lähemmäs +25 lämmintä. Tosin kylmimmillään oltiin sitten lähempänä kymmentä, mutta ei sekään kyllä kylmää ollut. Ainakaan minulle, Eddy puolestaan valitti viileästi tuulesta. Kävin muuten meressä uimassa! Oli lämpimämpää kuin Jäämeri heinäkuussa, mutta ei sitä todellakaan lämpimäksi voinut sanoa. Paikalliset katsoivat ihan hulluna, kun hypin vedessä ja juoksin isoja aaltoja karkuun. Ne oli pelottavia, kun menin uimaan, niin yhtäkkiä olikin vettä kaulassa asti lantion sijaan! Uin ihan suosiolla rantaviivan suuntaisesti, vedessä oli muutenkin kaiken maaliman luonnonpalasia. Eddy kuvasi toimintani, ilmeiseksi todisteeksi brasseille, kuinka hulluja (eräät) suomalaiset ovat. Levitän kansamme mainetta maailmalle!

Pääsin muuten syömään mandariineja suoraan puusta. Ovat muuten aika sairaan hyviä, just silleen sopivan kirpeitä, että teki mieli pelkästään niitä syödä. Käytiin myös kaksi kertaa kiinalaisessa syömässä, että ne osaa tehdä hyvää ruokaa, nam. Näin myös papukaijan sekä banaanipalmun ja kumipuun! Ja söin espanjalaisen tapaksen sekä Serranon kinkkua.

Oikein onnistunut reissu, vaikka oli kyllä ihan kiva tulla taas kotiakin. Täällä onkin sitten pahin talvi jotain 30 vuoteen, lunta tulla tuiskuttaa ja näillä on ongelmia autojen kanssa. Minä vain naureskelen, kun ei täällä olosuhteet ihan oikeasti edes pahat ole.

Käytiin tänään Eddyn kanssa katsomassa Avatar 3D'nä. Voin kyllä sanoa, että rakastuin siihen maailmaan, en ole koskaan nähnyt graafisesti yhtä ihanasti luotua! Todellakin katsomisen arvoinen, tyypilliseen tapaani pääsin pillittämäänkin, eikä minua edes haitannut saksaksi duppaus (huomasin muuten ymmärtäväni kaiken, aika jännää o/ tähän sitä ollaan tultu.), koska en näyttelijöiden alkuperäisiä ääniä tuntenut.

Tuli myös ostettua bussi-junalippu helmikuun ajaksi 23,10 eurolla, aika pilkkahinta, kun pääsen tuolla Dortmundiin asti reissaamaan (joka siis tekisi jotain 17 euroa kerta??). Huomenna ei koulua, kun opettajilla joku koulutuspäivä, ja olin tänään rotareileilemassakin pitkästä aikaan, kun kovin ollaan taas reissattu. Nyt ollaankin sitten kotona kuusi viikkoa ennen kuin Europatour lähtee käyntiin. Perheen vaihdosta en ole vielä ihan täysin varma, joko tänä tai ensi viikonloppuna. En ole (taaskaan) kovin innoissani, Schrieverit kuuluu olevan vähän tiukkapipoja. Niiden isäpappa on kyllä kivan rauhallinen, ja Ulrike nauraa tosi paljon. Jostain syystä tulee vähän kotiväki mieleen... tosin Michael on kyllä Ulriken tossun alla.

Ja lopuksi linkki kuviin!

Tänään oli loppujen lopuksi tähän mennessä ihan ookoo päivä. Aamulla oli vaikea nousta sängystä, kun menin liian myöhään nukkumaan. Tänä aamuna oltiin ajoissa bussipysäkillä, kun eilen meinattiin myöhästyä. Historian tunnit raapustin päiväkirjaan, kun katsottiin jotain filmiä jostain Saksan vallankumouksesta, kaksi tuntia. Piti myös lähettää kaverille viesti, hänen isänsä teki ilmeisesti itsemurhan eilen... Kuulin siitä tänä aamuna, on vielä lehtijuttu lukematta. Sääliksi käy, Nina on ihana tyttö ja heillä on neljä lasta, kaksi ystäviltä adoptoitua, kun nuorten vanhemmat kuolivat molemmat johonkin sairauteen lyhyen ajan sisällä. Ihanaa, kun tuon tuollaisia ihmisiä, jotka huolehtivat toisista.

Kuviksessa tehtiin savityötä. Piti muovailla ihmisen kroppa, naisestani tuli ihan kiva. Tykkään realismista, mutta valitettavasti taitoni eivät ole niin hyvät, että olisin saanut siitä normaalipainoisen näköisen. Vähän harmitti, koska siitä tuli sellainen laiheliini, vaikka se on kumarassa asennossa. Mutta oli ihan kivaa työtä, väsymyskin hävisi kokonaan.

Sain viimein herra Trelenbergin kiinni ja muutettiin tuntejani. Loman jälkeen sitten uusille tunneille. Rouva Müllerin kanssa viimeinen tunti tänään, luettiin Momoa ja harjoiteltiin konjunktiivin käyttöä. Osaan Indirekte Rede'n, mutta sitaatit ja parajotainjutut ei oikein vielä onnistu. Pitää noita papereita vielä vähän katsoa, auttaisi kirjoittamisessa. Eilen vitsailtiin taas ruokapöydässä, kun tuli puhetta tuosta saksan opiskelusta. Kielioppia pitää osata, että osaa kieltä käyttää, ja Eckhard sitten alkoi pätemään, ettei hän ja Evakaan osaa kielioppia, mikä on aivan totta! Minä nauroin vedet silmissä, kun se Evalta kysyi, että mikä on talon akkusatiivimuoto ja Evi silleen "no öö". Eckhard sanoi sitten datiivimuodon vastaukseksi ja kysyi sitten minulta, oliko oikein. Oli hauska ilta, kaikki naurettiin ja oli mukavaa osata saksan kielioppia paremmin kuin saksalaiset itse.

Kävelin sitten koulun jälkeen kirjastoon (koetin jo eilen mutta typerät saksalaiset: näillä on kauheasti paikkoja kiinni maanantaina, mikä idea??). Lainasin pari The Cranberriesin levyä sekä kutos-Potterin, ihan perseestä, kun ei ole kaikkia Pottereita ulottuvilla, että voisi tarkistaa ja käyttää hyödyksi yms yms. Sen lisäksi tutkiskelin pitkään kieliosastoa ja lainasin espanjan sekä japanin oppikirjat. Siellä oli myös suomen oppikirja! Kunhan on aikaa, niin lainaan sen ja katson, mitä siellä on. Tuo espanjan kirja näyttää ihan ookoolta, se on ihan oikea oppikirja, missä on kaksi osaa (=kaksi kirjaa). Ekassa tekstit ja tokassa tehtävät. Ongelmana on vain se, että mukana tuli C-kasetit... Ei taida löytyä soitinta noille, pitää katsoa. Japanin kirjassakin on C-kasetti ja kirjasesta löytyy käytännöllisiä puhejuttuja sekä sanoja matkustamiseen. Parempi kuin ei mitään, olen nähnyt tuolla paremmankin, mutta pitää sitä odottaa. En kehtaa ostaa kirjoja, kun ne on niin kalliita... Katsotaan nyt, josko oikeasti innostuisin. Toki voisi kyllä odottaa, että Suomeen asti pääsee, pitää tehdä kaikki monimutkaisesti: on toki helppoa opiskella vieraita kieliä saksaksi! (Tosin iloinen uutinen: saksani alkaa olla suunnilleen samalla tasolla kuin englantini, vaikkakin puheellisesti taidan olla enkun edellä.) Mukaan lähti myös tuollainen kirja, missä käsitellään japanilaisia ja kiinalaisia merkkejä, tuossa on perussanoja kanjeilla sekä hira- ja katakanat löytyy, nekin on puolet unohtunut mielestä. Oli onnistunut kirjastokierros!

Kävin myös ostamassa uuden hammasharjan ja deon. Yhteishinta 1,90€??? DM-kaupan ja kirjaston väliin hukkasin lapaseni ja sen takia myöhästyin bussista. Onneksi olin kivalla päällä ja kanniskelin vain painavaa laukkua ja kahta Potteria käsipuolessani ja kävelin leipomoon ostamaan jonkun sellaisen kivan leivoksen, joka oli ihanan pehmeä, muttei makea. Pikkasen suklaata ja Mohreja, en tiedä, mitä ne suomeksi on, sellaisia pieniä pieniä tummanharmaita jyväsiä... tykkään niistä. Tapasin myös vanhan luokkakaverin ja oli ihan kiva jutella.

Huomenna sitten Espanjaan. Pitäisi kamat kerätä kasaan, huoneeni on aika tyylikkään puhdas (not). Evi aina huokailee, että ihan sama mistä päin maalimaa ne nuoret tulee, aina on huoneet sotkuisena. Eikä tämä nyt vielä edes paha ole, kun miettii, mitä joskus kotoa on löytynyt... Täältä tullaan, pitkät hiekkarannat ja meri!

Hengissä takaisin Ranskasta. Luut on just ja just ehjinä ja jaloista ja käsivarsista löytyy vain muutama mustelma. Aivovauriotakaan en onnistunut kuperkeikkoja heittäessäni saamaan, saatte kyllä olla ylpeitä Suomen tyttärestä.

Joo eli menomatka istuttiin kivan kauan bussissa. Vähän ennen yhdeksää illalla startattiin ja taidettiin joskus kolmen jälkeen seuraavana päivänä saavuttaa matkakohde. Onneksi sain bussissa nukuttua suhteellisen mukavasti, toisin kuin kaverit. Pistettiin lumikettinkejä paikalle varmaan ainakin kaksi tuntia lauantai-päivä, jotta päästiin ylös kyläpahaseen. Siellä olikin sitten metri lunta, kirkas taivas ja nätit vuoret.

Olin ilmoittanut itseni osaajaksi ja vedin sitten ekat kaksi tuntia profejen kanssa. Se olikin fiksu valinta, koska kynnin naamallani penkerettä aika tiheään ja aiheutin opelle lähes sydänkohtauksen, kun vetäsin rinteen syöksylaskulla alas, kun en enää pystynyt jarruttamaan. Oli onni matkassa, että ihan mustelmilla selvittiin. Oli aika kiva kömpiä keskeltä rinnettä pystyyn naama lumessa ja kysyä opelta, olisiko okei, jos siirtyisin keskiryhmään.

Sen jälkeen lähtikin sitten kaikki rohkeus laskettelun kanssa ja kaipasin lumilautaani aika sairaasti. Ei enää ikinä laskettelua! Miten kukaan osaa hallita niitä kahta heiluvaa ja väpättävää ja ristiin menevää tikkua jaloissa... lautailu on yksinkertaisempaa. Yhden kerran meinasin laskea kielekkeeltä alas, siinä vaiheessa jo kiljaisin aika lahjakkaasti. Laskin heti perään suoraan kallioon, koska halusin vauhtini pysäyttää. o/ Kyllä saa olla ylpeä suomalaisuudestaan ja siitä, että osaa talviurheilulajit.

Oli kuitenkin kiva nähdä Alpit. Joku -15 kai siellä ulkona oli, pilvisinä päivinä lämpimämpi, ei siis kylmä ollenkaan. Oli kiva ulkoilla, tykkään punaisista kipristelevistä poskista. Tutustuin myös uusiin tyyppeihin ja vanhoihinkin tuli parempi yhteys. Tosin myönnän kyllä, että itsellekin iski koti-ikävä, kun kaikki iloitsivat kotiinpaluusta ja perheestä yms yms kivaa.

Ranskassakin ne on yhtä tyhmiä kuin Saksassa, dubbaavat kaikki telkkariohjelmat, joten katottiin sitten koko viikko italialaista musiikkikanavaa. Ne näyttivät myös homofobiaa vastustavaa mainosta, jollaista en ikinä ennen ole telkkarissa nähnyt. Nostan hattua Italialle! Ajattelin niiden olevan kovin konservatiivisia.

Iltaisin ei tehty mitään kummallista, juotaan kerran Glühweiniä, laskettiin pulkkamäkeä, feilattiin karaoken parissa yms yms. Oli ihan mukavaa olla vähän aikaa poissa koti-Saksasta, mutta kotiinpaluu oli kyllä nyt sitten mieluinen. Takaisin ajettiin vain 15h, se matka meni hyvin. Nukuin varmaan jotain 7h, lueskelin ficciä 3-7 aikaan yöllä. Oli kotoisat olot, kun kaikki nukkuivat ja oli pimeää.

Tänään oli eka päivä koulua ja blaah, sille ei ole kyllä yhtään intoa. En ole vieläkään saanut hissan ja enkun kurssejani vaihdettua, kun herra Trelenberg unohtaa tapaamisemme tai ei vain ole tavoitettavissa. Jos sitä vaikka huomenna taas koettaisi. Tai ehkä vain tungen sinne luokkaan itsekseni ja sanon että moi, tulen nyt tänne. Tänään oli aivan sairaan lämmin, +4 suunnilleen. Tulin koulusta kotiin ilman takkia, Laura tuijotti minua silmät pyöreinä ja sanoi, että hällä on kauhean kylmä. Ihanaa nauraa näille lämpötiloille!

Vielä huomenna koulua ja sitten kymmeneksi päiväksi Espanjaan Malagalle! Jee, voisi alkaa katsoa bikineitä esiin, vaikka mustelmaisia polvia on toki kiva näytellä kaikille. No, eipä siinä mitään uutta. Tässä olisi Malagan säätiedotusta, näyttää ihan ookoolta. +15 - +20 on minulle ideaali lämpötila, en edes omista kovin keveitä vaatteita, varsinkaan täällä. Ihanaa päästä meren rantaan! En olekaan vähään aikaan ollut. Kunhan saisin vielä jostain selville, kuinka lämmin merivesi on...

Familie Hülterillä vietellään enää joku kolme viikkoa. Evi jo tyylikkäästi tänään kyynelehti, tuleepahan ainakin tunne, että kaivataan. Puhuttiin jo vähän siitä, että saatetaan tulla tänne Eddyn kanssa uudestaan sitten Aprilin lopussa... Kun Evi ei enää työskentele niin paljon ja sillä on taas aikaa meille. Minulla ei ole oikein intoa Familie Schrieveriä kohtaan, ne työskentelee aina kuuteen asti eikä oikein koskaan tee mitään. Sen lisäksi Ulrike eli äiti on aika ankara. Minulla on liput Jessin kanssa The Cranberriesin konserttiin Kölniin 3. maaliskuuta ja vähän pelottaa sanoa tuosta niille. Ongelmana on se, että Köln on täältä jonkun puolentoista tunnin matkan päässä ja se konsertti on tiistai-iltana. Ja eihän minua voi yksin päästää matkustamaan... Ihan outoa tällainen, kun Suomessa on tottunut reissaamaan ympäri maata eikä kukaan ole sanonut "jaata" enempää. Mutta joo, pitää Jessin kanssa jutella ja katsoa, miten tässä toimitaan. Keikalle menen, Hültereiden kanssa asiasta on jo sovittu ja heiltä onneksi apua saan.

Blaah, ei kyllä ole yhtään intoa vaihtaa taas perhettä, vaikka on kyllä toisaalta kiva, että seuraavassa perheessä on paljon aikaa itselle ja koulu on 50 metrin päässä. Maddy asuu myös siinä 5 minsan päässä, ehkä hänen kanssa tulee sitten tehtyä jotain, tai sitten ei.

Tällaista tähän!

Tämän journalin suhteen olen taas kerran tupannut olemaan hieman laiska, kun kirjoitan aina niin paljon niin vie aikaa, heh. Olisi ehkä kätevämpää kirjoittaa joka päivä jotain.

Eli Berliini meni ihan... noh, sanotaan, ettei enää ikinä uudestaan Berliiniin uutena vuotena, jossei nukuta keskustassa. Satoi lunta ja oli loskaa, oli vähän ankea sää. Itse juhla oli vähän pliisu, se oli järjestetty huonosti ja musiikkia tuli liian monesta paikasta ja päälavalle oli vain yksi skriini. Puolen yön jälkeen lähdettiin navikoimaan takaisin autolle ja siinä kestikin sitten kolme tuntia. Lumisade ja yletön ihmismäärä haittasivat ratikoiden kulkuja ja jouduttiin odottamaan todella kauan. Uah, se ei ollut kivaa. Jäätiin myös ihmisjoukkoon kiinni yhdellä rautatieasemalla, poliisit jostain syystä esti kulkua ja kaikki olivat paikoillaan eikä päässyt liikkumaan. Siinä vaiheessa tuli jo pikkasen ahdistusta, kun alkoi miettimään, että minkäs takia tässei nyt sitten eteenpäin pääse. Kotimatkalla en kyllä nukkunut juuri ollenkaan ja oli kiva kuuden jälkeen mennä sitten kylmään sänkyyn. No, valvoinpahan sitten senkin uuden vuoden!

Ei tässä viikon aikana sinänsä ole tapahtunut mitään kummempia. Tultiin kotiin ja matka sujui mukavasti ilman ongelmia. Tiistaina olin koulunalkamispippaloissa Iserlohnissa, Living-nimisessä diskossa. Oli kyllä hieno paikka, kaksi DJ'tä ja kaksi tanssilattiaa, sinne voisi kyllä uudestaankin tunkea. Pirun iso paikka ja pirun paljon ihmisiä.

Tänään illalla lähtö Ranskaan. Tavarat on pakattu, vielä pari juttua puuttuu niin sitten olen valmis. Olen ilmeisesti jotenkin epänormaali tyttö, koska en tarvi viikon matkalle 20kg kamaa. Voisi kyllä käydä mittaamassa tuon laukun tässä välissä, etten puhu ihan puuta heinää - hah, joku alle 10kg vaa'an kanssa, tosin on mulla pari tavaraa kenkien ja kypärän pussissa. Mutta kuitenkin joku reilu 10kg sitten loppujen lopuksi yhteensä. Voisihan sitä toki enemmänkin tavaraa mukaan ottaa, mutta... katsotaan, sanoi Putkinen (!) ja mietti sen hetkisen.

Sellaisia terveisiä myös opettajilta, että vanhempia piti rauhoitella: tänne on tulossa "lumikaaos", kuulemma pitäisi pyryttää taivaan täydeltä, alkaen illalla. Ja ollaan vissiin just siihen rintamaan ajamassa, jee. Että saattaa olla mahdollista, että juututaan lumeen jossain päin Ranskaa ja jäädytään sinne ja kuollaan hypotermiaan. No ei, eiköhän me ihan ehjinä perille päästä. Matka vain kestää normaalistikin jotain 12h, että varmaan nyt sitten matkataan hieman enemmän... puoli yhdeksältä startataan.

Kuvia.

( Hieman tekstiä viimeisen reilun viikon ajalta, tuli pikkasen kirjoitettua taas. )

Neljännen lomapäivän aamu, pakkasta -10 lämpimämmällä puolella ja luntakin on ihan nilkkaan asti. Lauantai meni aikalailla ajaessa, jokaisella autoilijalla oli jostain syystä ongelmia tuulilasin näkyvyyden kanssa, koska oli pakkasta ja se jotenkin ihmeellisesti jäätyi... En ymmärtänyt prosessia, tuollaista en ole Suomessa nähnyt.

Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja etsittiin sitten laskettelukamppeet päälle. Minulla on päällä Eckhartin housut, jotka ovat vyötäröltä "hieman" isot, sekä Hendrikin takki, joka passaa suht hyvin. Eddy pääsi ekaa kertaa rinteeseen ja olikin saman tein kaksi tuntia opetuksessa. Ihan hyvin kait tuo jo silloin veti, ekaa kertaa suksien päällä. -17 oli tuolloin pakkasta, brasilialainen oli vähän silmät pyöreinä, että kuinka ihminen voi niin kylmässä hikoilla! Hah hah. Minäkin laskin suksilla ekaa kertaa neljään, viiteen vuoteen, olihan tuo ihan kivaa vaihtelua, mutta kyllä lautailusta tykkään enemmän. Pitää itseään vähän Ranskaa varten lämmitellä, siellä kun ei ole lautailun mahdollisuutta...

Eilen vuokrasin minäkin kahdeksi päiväksi laudan, ah. Oli kiva kuunnella podficciä lautaillessa ja hyvässä kelissä. On kyllä vain yksi rinne avattuna, kokonaisuudessaankin niitä on vain neljä... Rinne ruohottuu ja urittuu aika pahasti, ja onhan se vähän tylsääkin mennä vain yhtä rinnettä ylös alas... Mutta tänään ajattelin vähän harjoitella "hyppäämistä" kummuilta, en kuitenkaan niin uhkarohkeaksi aio ryhtyä, ettäkö joulua käsi paketissa juhlitaan. Ainakin toivottavasti.

Toivottavasti saadaan tänään piparkakkutaikinan ainekset ostettua, niin voisin vaikka niitäkin leipasta. Edes vähän kotoista joulutunnelmaa, ja saadaanpahan kuusikin jossain vaiheessa. Hyvää joulua jo valmiiksi kaikille, jossen ennen aattoa päivitä! Love ya.

Tännekin alkaa talvi pikkuhiljaa tulla. Lämpötilat alkaa olla pysyvästi pakkasen puolella ja parina päivänä on ollut jo maakin edes suht koht aamulla valkoisena. Nytkin näkyy ikkunasta vielä aamuista sulanutta lunta. Ja kun ulos katsoo, kyllä nurmikko on selvästi ihan kohmeessa ja sitä peittää kevyt lumikerros. Nätin näköistä, pakko vain sanoa, että tulee lokakuu-tunnelma, ei joulukuu.

Enää päivä koulua ja sitten lomalle! Juuri viimeinen pianotunti tuossa olo. Evi ja Eddy oli kuuntelemassa, samoin kuin Elsi, Nikolain avovaimo tms. En todellakaan tykkää soittaa yleisölle enkä siitä juurikaan nauti, mutta kyllä kait tuo meni, kädet vain tärisivät ja oli kauhean kylmä (ei juma se asunto on jäässä just pianon kohdalta!). Nikolain kanssa ei suju ehkä ihan niin hyvin kuin toivoisin, saa nähdä, miten tästä jatketaan.

Ajattelin tänään kokeilla taas leipurintaitojani ja tekaista mokkapaloja. Ei kyllä ole nomparelleja, koska en tiedä, mitä ne on saksaksi enkä jaksanut alkaa selittämään. Kuitenkin ihan kiva. Pitäisi myös Evin ompelukone asettaa kätösten väliin, tahtoisin paria vaatetta vähän kapeammaksi kursia. Reinhold, Eddyn counselor, tulee illalla käymään, saa nähdä, mitä siitäkin tulee. Pitäisi huone siihen mennessä vähän parempaan kuntoon taas siistiä. Ja saa nähdä, mitä mieltä vanha eläkeläinen on pystystä tukastani...

( hiuksista oikein kivaa törröttävää kuvaa )

Joululahjat on hankittu, pitäisi vielä vain pari paketoida ja tunkea paperilappua sisään. Petran ja Gisbertin lahjat jää nyt joulun yli, koska en heitä sitä ennen näe, harmi.

Ai niin! Sain eilen uudet kengät. Evi halusi sellaiset minulle hankkia ja nyt on sitten oikein lämpimät talvitennarit minulla. Violetit, valkoinen kärki ja punaiset nauhat, joihin pitää kyllä kokeilla noita mukana tulleita violetteja. Suht tummaa violettia, joten ne on aikalailla neutraalit ja toivottavasti sopii monien vaatteiden kanssa yksiin. Olen niihin tyytyväinen.

Tosiaan, lähtö lomalle on nyt sitten 19. päivä. Sellaista infoa, että netti meillä siellä on, mutta usb-tikun varassa, enkä muutenkaan varmaan ihan kauheasti tule koneen ääressä istumaan. Minut saa siis netistä kiinni, mutta ei niin säännöllisesti kuin nyt. Lomaillaan tammikuun alkuun asti, viimeistään 6. päivä ollaan sitten kotona taas. Sitten lähetäänkin heti 8. päivä Ranskaan luokka-asteen kanssa, ja siellä 16. päivään asti. Eli eipä tässä paljon ehdi taas kotona istua!

Olipas ensimmäistä kertaa talvitakki päällä koulussa! Ja oli lämmin, huh huh, kuuma oikeastaan. Aamulla oli varmaan pari astetta pakkasta, mutta oltiin aikataulusta vähän myöhässä eikä odotettu bussia kuin puoli minuuttia. Paksun untuvatakin alla oli siis t-paita ja puolihihainen neule, eli ei mitään toppakamppeita. Bussimatka olikin ihan kauhean tukala, jostain syystä siellä oli kauhean lämmin ja toppavaatteissahan se toki oli ihanaa. Oli kyllä hienoa, ettei paleltanut, mutta ei se kuumakaan nyt hyvä ole! Ja tuo takki on niin paksu ettei sitä oikein ole kätevä kuljetella koko päivää mukana, näillä kun ei naulakoita täällä ole kuin nimeksi ehkä kymmenelle takille... Mutta niin, joko pitää lähteä talvitakin hakuuseen tai sitten pärjäillä noilla takeilla, mitä nyt on.

Feilasin tänään taas oman äidinkieleni kanssa. En muistanut, mikä "ikkunalauta" oli suomeksi (ja näköjään vieläkin vaikeuksia...). Ja kirjoitin kuitenkin ihan suomenkielistä tekstiä ja olin suomelle virittäytynyt. Muistin vain, että "ikkuna..." jotain, saksaksihan se kuuluu, että "Fensterbank". Koetin jotenkin "ikkunapankkia" vääntää, mutta jotenkin se ei sitten oikealta kuulostanutkaan. Noh.
Sitten vielä, pikkusisko tuossa äsken mesen kautta kysyi, että olenko kirjoittanut tahallani väärin vai onko tullut kirjoitusvirhe tässä tapauksessa: "Olinkin sänkyssä sitten ennen kahtatoista." Noh, en ensin edes tajunnut, että mikä tuossa muka vikana on... en olisi ikinä uskonut, että alkaisin tehdä mokia suomessa. Huomaan myös aina kirjoittavani "alkaisin tekemään", eli ihan päin kuusta.

Jooh. Piano menee eteenpäin. Nikolaikin tahtoisi nyt minut adoptoida. Olisiko laskujeni mukaan kolmas tarjous, tämä alkaa olla jo aika hauskaa. Äitin karkkipaketista yksi pussi lumipanttereita jo naamaan vedetty, ai että teki hyvää... Tänään oli maantiedon koe, hah. Tein kaksi tehtävää kolmesta, kun kolmatta en ymmärtänyt. Ja varmaan ensimmäisenkin ihan päin prinkkalaa. Tosi rauhoittavaa tehdä kokeita ilman stressiä. Vielä neljä päivää ja lomalle! Parturikin olisi tässä jossain vaiheessa viikkoa.

Hei, katsastakaapa tätä: webkuvaa Holzhausta. Tuonne oon siis lähdössä 19. päivä eli lauantaina joululomalle. On siellä jonkun verran lunta! Tarkoituksena olisi hiihtää ja lasketella oikein olan takaa (te kaikkihan tiedätte, kuinka ahkera hiihtäjä olen!). Eiku oikeesti olen todella innoissani tuosta ulkoilumahdollisuudesta, kaipaan lunta ja kylmää. Tuolla ollaankin sitten suunnilleen kaksi ja puoli viikkoa eikä netteily silloin ole yhtä ahkeraa, vaikka meillä netti mukana onkin (Evi hommaa, tahtoo toki itsekin Hendrikin kanssa päästä juttusille).

Tänne satoi ensilumi! Viime yönä kaupungilta tultaessa satoi pieniä hiutaleita ja kun minut aamulla ennen puolta 11 revittiin sängystä ylös, maassa oli silleen ihan pienesti pienesti lunta. Aivan olematon määrä, mutta kuitenkin! Nyt on pilvistä ja työpöytä näyttää yhtä astetta. Ai että kaipaan jääkylmiä pakkasia, punaisia poskia, vuotavaa nenää ja paksuja talvikamppeita... sitä, että on pimeä, näkyy tähtiä, pyryttää.

Perjantaina kävin teettämässä pari kuvaa, jotka lähetin mummoilleni pienien kirjeiden kanssa. Ei kestänyt kuin hetki! Käytettiin digikuvakonetta ja se sitten vain tulosti ne kuvat, ja hyviltä näytti! Meni ehkä viisi minuuttia ja juteltiin sen naisen kanssa siinä samalla. Tuntui kyllä tyhmältä, kun minua teititeltiin, en ole edelleenkään tottunut "Sie"-sanan käyttöön. Se särähtää aina. Täällä on aina kaikissa mainoksissakin ja tuoteselosteissa teitittelymuoto! Se vasta silmiä särkeekin. Uh! Miksi pitää olla niin muodollinen? Mutta niin, sitten menin kuntosalille ja jotenkin oli tosi rentouttavaa tehdä vain kaikkea rauhassa ilman, että oli kiire tai stressiä. Perjantai oli tosi kiva päivä. Soittelin vähän pianoa ja sitten syötiin ja sitten lähettiin Iserlohniin jouluostoksille Evin kanssa. Minä painuin kirjakauppoihin ja unohdinkin ajan ja paikan aivan tosissani. Ostin Pertalle ja Gisbertille Tarinoita Pohjoismaista -kirjan sekä jonkun dekkarin, jonka nimen jo unohdin, ja Eddylle löysin vain viidellä tai neljällä eurolla Grimmin veljesten satukirjan! Arvatkaa vain pompinko suurin piirtein innosta. Nyt tässä pohdiskelen, josko kävisin hankkimassa sen vielä itsellenikin... Rakastan satuja. Ja se oli aivan sairaan paksu se kirja ja aah! Joo, jos joku ei vielä tiennyt, olen aivan hulluna kirjoihin.
Pe-ilta vietettiin kotona, koska Saschan synttäripartyt peruuntuivat vesivahingon takia. Olinkin sitten iltamissa aika väsynyt, kun soittelin taas Nikolain kanssa tunnin verran pianoa - harjoitellaan nättiä joululaulua, Tochter Zion, freue dich! Olinkin sänkyssä sitten ennen kahtatoista.

Lauantai-aamu alkoi hiiiitaaaastiiii. Heräsin yhdentoista jälkeen (yli 11h unta!!) ja nappasin kirjan (Prinz Kaspian von Narnia) käteeni ja lueskelin puoli tuntia. Sitten raahauduin pää vieläkin unisena alas ja Eva tarttui minua kädestä kiinni ja veti eteiseen. Siellä on aivan sairaan isolta näyttävä paketti - minulle! Täytyy kyllä myöntää, että seisoin oviaukossa hetken aikaa aika äimistyneenä, menin sitten tuijottelemaan sitä ja rehellisesti sanottuna purskahdin itkuun äidin käsialan nähdessäni. Tiesin kyllä paketin tulosta, mutta jotenkin en sillä hetkellä ollenkaan ollut valmistautunut muistukseen kodista. Noh, sisältä löytyi karkkia (<3333 suomalaiset karkit on jotain parhautta....), ihana itse kudottu pipo, punainen bleiseri, musta paita ja musta neule. Sen lisäksi vielä söpöjä huopaenkeleitä neljä kappaletta sekä joulupussi, jonka päätin säästää jouluaattoon että saan sielläkin sitten itkeskellä, kun ei varmaan muutenkaan ole yhtään koti-ikävä.
Sitten sitten. Oltiin Eddyn kaa pelaamassa biljardia Timin ja Jolandan, Timin uuden tyttöystävän kanssa. Olihan tuo ihan mukavaa, me tytöt voitettiin! Sitten katottiin Timin luona Linkin Parkin live-DVD Texasista, muuten hyvä, mutta äänen laatu oli kuin studiosta. Harmi sinänsä. Sitten vain kuunteltiin musiikkia ja ei ihmeempiä. Illalla lähettiin sitten joskus puoli yhdeksän jälkeen kohti Iserlohnia, Eva ajoi meidät Stufenparty-paikan luo. Rocky Mountain -niminen baari/disko, paljon koulututtuja. Kaikilla oli vähän blaah-asenne, Julia ja Cardy ja Nina vain mutisi, että blaah tylsää. No varmasti on tuolla asenteella! Minä sitten hypin tanssimaan ja heiluinkin sitten siellä puoleen yöhön asti, kunnes piti ulos lähteä. Siellä baarissa oli liian kuuma ja tekosavu haisi. Mutta ihan ookoo ilta sinänsä. Tultiin bussilla kotia kohti, noustiin pois kyydistä ja tilasin elämäni ensimmäistä kertaa taksin - saksaksi. Olen nyt todella ylpeä itsestäni, kun hoidin meidät molemmat onnistuneesti kotiovelle asti!

Hmm tänään sitten herätettiin jo aikaisemmin kuin eilen ja syötiin aamupalaa. Sen jälkeen siivosin huoneeni (joka oli oikeasti aika kaatopaikka äitin paketin ja vaatekasojan jäljiltä), kopioin ja korjailin pianonuottejani ja koristelin taas bleiseriäni. Sitten istahdin koneelle enkä oikeastaan mitään merkittävää ole saanut aikaan. Pitäisi kirjoittaa yksi meili, etsiä tuhat ja yksi meiliosoitetta pinssien kerjuuta varten... jotenkin minusta tuntuu, että oli vielä jotain muutakin, mutta nyt mielessä pyörii vain kirjoittaminen. Ai niin! Pitäisi vielä Nikolaillekin soittaa, pitäisi kai tänään sinnekin hypätä ja opetella loppuun tuo joululaulu. Muuten se marisee huomenna, etten soittanut. Ei kyllä tosin sovittu mitään sunnuntaista... noh, saa nähdä.

Jotenkin suomisissa meiningeissä täällä nyt ollaan, olen tässä pohtinut, mitä tuota koulun kanssa sitten tekee, kun takaisin tulee. Vieläpä ei edelleenkään vastausta tuohon ole löytynyt...

No niin, nyt on sitten Lontoo koettu! Tässä "pieni" selostus, mitä tapahtui:

Herättiin siis tiistaiaamuna puoli kolme ja lähdettiin puoli neljä ajamaan. Nämä ei ole vissiin koskaan kuullut käsitteestä nopea lähtö, minä istuin ja odottelin varmaan kolme varttia ja luin kirjaa keskellä yötä. En saanut kunnolla nukuttua, joten yöunia oli ehkä kolme takana... Ajettiin Hollannin suuntaan lentokentälle lähes kaksi tuntia ja nuokuttiin kentällä. Lento meni nopeasti, vain tunti, ja saavuttiin Lontoon laitamille (joku 50km) paikallista aikaa ennen seitsemää.

Ensimmäinen tehtävä oli löytää auto, joka oltiin vuokrattu. Noh, Lontoossahan on vasemmanpuoleinen liikenne, ja oli siinä kyllä nauramista, kun Eckhart tarkasteli auton oikealla puolella olevaa varustusta. Ajettiin vääriä kaistoja (ohituskaista!) ja liikenneympyrä oli meille kaikille melkoinen järkytys, kun mentiinkin yhtäkkiä vastakkaiseen suuntaan! Kaikki matkat oli maileina ja jaardeina. Muutenkin se liikenne oli koko päivän ajan koetinkivi, en uskalla edes laskea, kuinka monta kertaa juoksin auton edestä. Kaduissa luki aina "Look left" ja "Look right" - tai "Look both ways". Ne oli hauskoja, kunhan niitä muisti noudattaa.

Päädyttiin kävelemään parkkipaikalta varmaan joku 40min Lontoon keskustaan. Oltiinkin vähän kauempana kuin aluksi luultiin. Mutta eipä siinä mitään, sai katsella Lontoon elämää ja tutustua siihen ihan rauhassa. Sää oli aamupäivästä aivan mahtava, pilvetön taivas. Saavuttiin ekana Tower Bridgelle ja käveltiin se ympäri ja katottiin laitteiden toimintaa ja kaikkea. Oli siisti.

Sitten ostettiin kiertoajelubussiliput ja istahdettiin kyytiin. Hurautettiin London Eyelle ja Big Benille. London Eye on siis se suuri maailmanpyörä Lontoossa. Oltiin kyydissä puoli tuntia ja oli kyllä hieno juttu. Ei tajunnu yhtään olevansa jossain sadan metrin korkeudessa ja ylikin. Nähtiin kaaaaaus ja pelkkiä taloja! Hoh hoh. London Eyen vieressä oli muuten saksalaiset joulumarkkinat.... :D Oltiin sillee "jee näitä ei nääkään kotona."

Seuraavana Big Benin ohi kävely ja parlamenttitalon tsekkaus. Tutkittiin Westminster Abbey eli se suuri kirkkorakennus Big Benin vieressä, itse en ollut niin innoissani mutta kyllähän tuo ihan kivalta näytti sisältä ja ulkoa. Eddy otti kuvia päivän aikana jotain lähes kolmesataa, että kamera räiskyi. Hmm siiitten, kohti vahdinvaihtoaukioita ja käytiin tsekkaamassa hevosia, jotka oli ihan hauskan näköisiä mutta nähtiin vain neljä. Kai ne loput sitten oli tallissa sisällä. Vartijat meinas repeillä tehdessään typeriä jalannostoja vaihdon aikana, ja oli se kyllä ihan naurettavan näköistä. Aika tylsä työ, sanoisin.

Hiippailtiin St. James' Park'n läpi Buckinghamin palatsia kohti. Puistossa oli kauheasti kesyjä oravia ja kaiken maaliman lintusia. Siellä oli myös joku kunniareitti prinsessa Dianalle. Buckinghamin edessä räpsittiin kuvia ja nähtiin ne suurilakkiset vartijat, mutta niillä ei valitettavasti ollut punaisia takkeja päällä. Harmi!

Sitten hypättiinkin taas bussin kyytiin ja istuttiin siellä aika kauan. Kierreltiin läpi Lontoon, nähtiin kaiken maaliman kalliita liikkeitä, Viisasten kivi-leffan Irvetan mallitalo Australia House (tjtn) ja ja ja. Ajettiin Trafalgar Squaren ohi ja harmittaa, ettei tajuttu astua ulos kyydistä. Noustiin sitten myöhemmin jonkun kirkon luona, joka oli taas ihan nätti. Sittenpä lähettiinkin kävelemään takaisin, kaikki ihan poikki ja uuvuksissa ja oltiin kotona puoli kahden maissa.

Mutta oli kyllä kokemisen arvoinen reissu! Lontoo on aivan sairaan kallis paikka, mutta oli ihana kuulla brittiaksenttia ja nähdä englantia joka paikassa! Rakastan saksaa mut pieni englanti silloin tällöin tekisi hyvää näillekin... Double deckersit oli aivan sairaan siistejä, siis ne punaiset kaksikerroksiset bussit, ja niitä mustia takseja oli oikeasti pilvin pimein joka paikassa! Puntien käyttö hieman hämmensi, mutta onneksi ei ehitty shoppaamaan kuin ruokaa.

Kuvia olen taas iloksenne ladannut. Muistakaahan lukea kuvatekstit, niistä saa vähän paikastakin kiinni.

//: Tajusin juuri, että saan photobucketin kansioni jaettua täälläkin, joten nuo kuvat ovat nyt sitten aina näkyvillä tuossa aina ylimpänä pysyvässä viestissä. Kuvia klikkaamalla pääsee photobucketin kansioon ja siten katselemaan niitä suurempina.

Pienoinen pikapäivitys tähän väliin.

Päivä alkoi oikeastaan aika tylsästi. Eddy oli unohtanut Schrievereiden avaimen ja piti metsästää Cahtrin että pääsin pianoa soittamaan ja nukkumaan hypäreiden ajaksi. Liikkatunnilla pelattiin käsipalloa ja olipa eka kerta elämässäni. Ihan ookoo kait tuo sujui. Sitten kokeilin laskettelumonoja, on ne kyllä melkosen jämäkät verrattuna lautailukenkiin. Ja tämä siis Ranskan matkaa varten. Sitten tulin nopeasti kotiin, söin ja menin pianotunnilla. Sekään ei oikein mallikkaasti sujunut, tuli väärinkäsityksiä ja soitin väärin ja blaah.

Mutta se kyllä ilahduttaa, että sain tänään koneelle taas kolme gigaa lisää musiikkia, aika paljon saksalaista. Piristää! Sen lisäksi olen myös kirjoitellut pitkästä aikaa enemmän, ei ole koko syksynä sitä tullut juurikaan harrastettua.

Mutta joo. Olen kai maininnut tästä huomisesta yllätyksestä. Noh, rakkaat saksalaiset vanhempani ovat järjestäneet meille päivän Lontoossa! Yöllä herätys puoli kolmelta, ajetaan lähes kaksi tuntia lentokentälle, sieltä Lontoon laitamille ja sitten vietetään päivä siellä. Oli hieman leuka lattiassa, kun kertoivat. Kusettivat ensin aivan kympillä, että tehään jotain aivan muuta, mutta sitten meidät ohjattiin löytämään kartanpalasia ja niissä lukeekin sitten Cambridge Road yms yms...

Eli siis joo, Lontoo kutsuu!

Pikkulinnut lauloivat, että blogini osoite on jaettu koko suvulle, joten ehkä piristän lukijakuntaa pienellä kuvanäytteellä uudesta hiusväristäni:

( aloha, man )

Taaspa on tullut pidettyä taukoa journalin päivityksessä. Minuun näyttää iskeneen tavallinen vaihtarivaihe, jolloin blogin päivitys vähenee ja vähenee. Toivottavasti ette kyttää tätä samalla innolla kuin Evi poikansa blogia, koska en päivitä joka päivä (hyvä jos kerran viikossa nykyään...)

Mutta niin, mitäs tässä on tapahtunut. Kauheasti tekemistä tuntuu koko ajan olevan. Minun rauhallinen luonteeni kaipaa välillä aivan täysin toimettomia, stressittömiä päiviä, jolloin saisi vain nukkua niin pitkään kuin haluaa, jumittaa omassa huoneessa koko päivän ja tylsistyä kuoliaaksi. Unet ovat jääneet vähän vähiin, mutta ainakaan tänään en ole nuokkunut aina tilaisuuden tullen.

Viime viikon torstain yllätyksestä - mentiin sirkukseen! Maailmaa kiertävä, suuri venäläinen sirkus, olipa kyllä kiva yllätys. Olen viimeksi sirkuksessa ollut joskus kymmenen vuotta sitten... Siellä oli koiria ja heppoja ja leijonia ja tiukkapukuisia naisia ja paidattomia miehiä, että ihan normaalia toimintaa. Joku brasilialaisjengi crossipyörineen ajoi neljästään sellaisessa pienessä pallossa! Siinä kyllä piti tuijottaa leuka alhaalla että miten ne uskaltaa. Eddy nauroi vierestä ilmeelleni! Mutta joo kiva oli.

Viikonloppu meni taas hujauksessa. Värjäsin perjantaina hiukseni ja vietin illan Saschan ja kumppaneiden kanssa hällä kotona ja Mendenissä käppäillessä. Lauantaina taas Jessi-vaihtari Amerikasta tuli tänne, käytiin luistelemassa, tavattiin siellä muut vaihtarit, jotka oli viettämässä Rotex-viikonloppua Iserlohnissa. Oli kyllä todella ihana nähdä hänet, jotenkin ollaan niin samalla aaltopituudella. Puhuttiin kylläkin enkkua, koska kun selitin saksaksi, hän ei ymmärtänyt... tuntui ihanalta vain puhua puhua puhua eikä ollenkaan miettiä ja epäröidä sanojen kanssa. Olen kyllä yllättynyt enkkuni tasosta, en uskonut, että osaan lausua englantia, mutta kyllä kai tuo näyttää vaikeuksitta menevän.

Pianon kanssa sujuu ihan mukavasti. Nikolai juuri virittelee meidän pianoa uudelleen, se kuulostaa aivan kauhealta. Ei todellakaan ole kiva soittaa. Onneksi tuo e-piano tuossa, vaikka se pieni onkin ja lattialla. Sormiharjoitukset alkaa vähitellen maistua jo vähän puisilta, mutta pitää vain jankuttaa, kun muuten eivät sormet liiku yhtään minnekään. Nyt tuli uutena biisinä jonkin sonetin pätkä, jota Nikolai sanoi haastavaksi, mutta kyllä kait tuo tuosta näyttää sujuvan. Vähän vain huono, kun ei itse melodiaa tunne eikä siten voi tarkkailla, jos soittaa väärin. Jos siis opettelen väärin, se on minulle sitten se oikea tapa. Peukut pystyyn, että kuuloni pelaa.

Mitäs tässä vielä. Tänään oli saksan koe, mutta en tehnyt, kun tekivät Das Parfum -kirjaan perustuen. Torstaina englanti eikä kukaan ole sanonut, osallistunko vai en. Ei ole kyllä juuri mitään materiaalia, mistä opiskella, että saa nyt sitten nähdä.

Joulukuun ensimmäinen päivä, lunta ei mailla halmeilla ja täällä on niin valoisaa. Viisi astetta lämmintäkin. Katselin tänään Rukan sivujen webbikameraa ja ihan kivasti kait siellä lunta näyttää olevan. Ja pimeä! Nätin näköistä. Täällä ei ole talvesta tietoakaan. Jonkinlaista talvitakkia kyllä kaipaisin, koska nahkatakki ei paljoa lämmitä, mutta Evan lainaama takki on aivan liian paksu. Harmillista. Onneksi tuo nahkatakki kuitenkin pitää vettä, mikä on todella hyvä tässä sateen ja tuulen maassa. Jessin kanssa valitettiin säätä koko viikonloppu, on kuin kaikista pahimmat sääolot olisi varta vasten valittu ja tökätty yhtä aikaa Saksan maanteille riehumaan.

Pikkusen tässä on koti-ikävä kaivellut, ei ole ollut kunnolla yhteyttä molemmin puolin, mutta eiköhän tämä taas tästä. Vielä kolme viikkoa ja sitten alkaa kuukauden loma!

Olen nyt ollut aika laiska enkä ole jaksanut päivittää. Ei kyllä oikeastaan aivan kamalasti aikaakaan ole ollut.

Aloitetaan siis torstaista ja siitä yllätyksestä. Noh, otettiin Cathrin, kolmannen perheen tytär, mukaan ja lähdettiin ajamaan Autobahnaa etiäpäin. Mentiin Hagenin liittymän ohi, joten kohteenamme oli siis Dortmund. Kattelin ikkunasta ulos siihen malliin, että jotenkin tutun näköistä. Ja koska tutun näköistä on vain jalkkisstadionin lähettyvillä, mentiin sitten sinne. Ei itse stadionille, vain parkkeerattiin siihen viereen sisähallien viereen. Suht paljon nuorta väkeä oli siellä ulkona odottamassa ja Cathrin näki jotain tuttujaan, joilta kävi sitten kysymässä, mikä tapahtuma oli kyseessä (hänellekään ei oltu kerrottu). Noh, Evi, Eckhart ja Cathrin sitten kiusasivat minua ja Eddyä, selittivät jostain joukkuelajista, jossa on kahdeksan pelaajaa joista kuusi pelaa kentällä ja joilla kaikilla on jotain kädessä, jota ei saa tiputtaa... Oltiin ihan tulisillä hiilillä Eddyn kanssa, kun koetettiin miettiä, mikä meitä oikein odotti. Noh, kun sitten lippuja näytettiin tarkastajille, näinpä minäkin sitten, mitä niissä luki.

Oltiinpa sitten Sunrise Avenuen keikalla. :D Oli aika siistiä, en ole koskaan pahemmin kiinnostunut bändistä, fanitin Fairytale Gone Bad silloin aikoja sitten, Diamondsista en tykännyt yhtään ja muut oli aikalailla ihan sama. Mutta kuitenkin oli tosi mukava ilta, oli vain liikaa vaatteita päällä, kun käskettiin ottaa takki mukaan ulkoilmaa varten. Sain sätkyn, kun jotkut roudarit alko testaamaan mikkejä ja alkoi kuulua "kuuluuko" ja "yks kaks kol" suomeksi. Eddy ei ollut koskaan bändistä kuullutkaan, että hänelle oli ihan uusi kokemus, mutta radiosta kuultuna osasin joidenkin biisien sanat suht hyvin ja meininki oli muutenkin kiva. Samu eli laulaja rikkoi ties kuinka monta kitaraa ja aina sieltä joku roudas uuden ja korjasi edellisen taas kuntoon. Herra oli myös hyvin fiksu ja heitti vikan biisin aikana kitaransa ilmaan ja joku assistentti sitten juoksi ja koppasi sen kiinni (suunniteltu juttu, mutta se assistentti näytti todella helpottuneelta, että oli saanut sen kiinni). Basisti katsoi vähän siihen malliin että "huh huh" ja katsomo oli ".... :'D". Mutta joo, oli erittäin kiva yllätys! Nyt saatiin Eckhartilta noiden uusin levy, olen sitä tässä kuunnellut ja aika hyvää kamaa, ihan mielellään kuuntelee, vaikkakin kyllästyy aika nopeasti.

Mitäs sitten muuta. Perjantaina olin illalla Timin kanssa kuuntelemassa Bumblebee Massacrea, tuttujen bändiä, en heitä ollut ennen nähnyt. Soittivat taitavasti, mutta laulajan ääni ei ollut oikein kondiksessa, harmillista. Mukava ilta sekin, ei mitään kummallisempaa.

Lauantaina taas käytiin Lindan, Cardyn ja Julian kanssa Iserlohnissa vähän kauppoja kiertelemässä. Ostin Saschalle synttärilahjan (27.11), Schalke-kuvioidut lasit ja pienen Schalke-kalenterin. Hän on ko. jalkisjoukkueen suuri fani. Olen surkea lahjojen keksimisessä, mutta nuo nyt varmaan miellyttää ihan mukavasti. Tytöt ostivat kans jotain joululahjoja jo, apua, paniikki...! Sekin tulee jo kohta, ei enää kuukauttakaan aikaa. Saa ehdotella lahjoja host-vanhemmille...!

Eilen oli Eddyn synttärit. Käytiin Oberhaus'ssa SeeZoossa, siellä oli kauheasti erilaisia kaloja! Näin merihevosia, Nemo-kaloja (aw), sellaisia litteitä kaloja kans, tiikerihaita, niitä pienisilmäisiä haita, jotka näyttää pelottavilta, mustekaloja, meduusoja... Oli todella mielenkiintoinen paikka, vaikkakin sain päänsäryn niistä laseista. Lasit olivat todella todella paksuja, ja ne vääristivät etäisyyksiä. Jotkut taas lähensivät, jotta ne kalat näkisi paremmin. Silmäni eivät tykänneet.
Oltiin sitten vielä illalla Eckhartin toiseksi parhaan kaverin synttäreillä, mutta siellä oli meillä kaikilla neljällä todella tylsää. Harmi.

Tänään... olen soittanut pianoa ja opetellut saksan passiivin muodostusta. Nikolailta tuli isälle sellaista viestiä, että pitäisi mahd. pian ostaa piano kotiin. Minua myös koetetaan houkutella musiikkiopistoon opiskelemaan musiikkia... normaalistihan sinne menevät vain ne, jotka ovat soittaneet jo 6-vuotiaasta asti, mutta Nikolai ilmeisesti uskoo, että minussa muka on jotain ainesta. Todella outoa kuulla jatkuvasti kehuja, suomalaiseen malliin kun ne eivät niinkään kuulu. Alan jo pikkuhiljaa rentoutua oppituntien aikana ja ymmärtää Nikolain huumoria. Soittaminen on mukavaa, ja uskallan sanoa, jos en jotain ymmärrä. Sitten Nikolai selittää taas kerran uudestaan. Talo tuoksuu aina ihan valkosipulilta, se pyytelee sitä aina välillä anteeksi ja sanoo, että pitää taudit loitolla. Totta, mutta haju ei siltikään ole kovin miellyttävä.

Nyt on taas tullut jotain pientä asiaa. Evi sanoo, että on ihan kummallista, kun talo on niin hiljainen, vaikka yläkerrassa asuu kaksi nuorta ihmisenalkua. Pitäisi kuulemma popittaa täällä kajarit täysillä. (: Ei se osaa uskoa, että olen kotonakin yhtä hiljainen. Vai aiheutanko paljon ääntä? Jotenkin olen kasvanut tähän suuntaan, että pistän aina napit korville ja koetan olla häiritsemättä muita. Enkä edes pahemmin tykkää enää kuunnella musiikkia niin, että korvia särkee, kun en siihen ole pitkään aikaan enää tottunut.

Kaikki täällä päässä hyvin. Evi sanoi, että voi adoptoida meidät kummatkin, jos vanhemmat eivät halua meitä enää takaisin kotiin. Muutenkin on tosi kiva, kun on kolme kulttuuria saman katon alla. Minä selittelen kylmästä Suomesta, Eddy Brasilian lämmöstä ja Evi nauraa, kun tullaan niin erilaisista paikoista.